Tavotteiden täyttymistä ja termarikaffeita

Isäntä ei tykkää tavotteiden asettamisesta,

ettei tule liikaa stressiä,

mutta niin vain ajateltiin, että elokuun alkuun

mennessä olisi valut saatava tehtyä.

Ja tehtiinhän ne.

Autotallin muotit oli suhteellisen helppo tehdä selkeän muodon ja tasaisen alustan takia.

Kun taas asuintalon muotti oli sitten melkoista käsityötä epätasaisen pohjan takia.

Muotin tielle osui myös ankkaa muistuttava joitakin satoja kiloja painava kivi, joka oli saatava pois tieltä. Saatiinhan se sitten kammettua kahdella rautakangella, mies- ja naisvoimalla ja usealla pienemmällä kivellä sivuun.

Tarkan euron miehenä isäntä päätti tehdä anturan kallion muotoja myötäillen ja tasottaa erot paljon edullisemmaksi tulevilla harkoilla.

Kauniina, pilvipoutaisena keskiviikkoaamuna saapui kaksi Karvian Betonin autoa.

Talon pohjan laskelmia jännitettiin, sen verran vaikeaa oli arvioida betonin määrä. Mutta hyvin oli isäntä siskon miehen kanssa sen arvioineet, betonia riitti vielä kuistin pilareidenkin pohjiin.

Tässä kuvassa näkyy hiukan paikoin käytössä olleet vanhanajan valulukot. Harmi vain, että tarkempi kuva jäi ottamatta.

Ennen elokuun ensimmäistä päivää saatiin siis pilareitakin muurattua.

Jonakin päivänä tässä on etuovi, kuisti ja terassi. :)

Yhdet kahvitkin on juotu tulevan ruokapöydän pakeilla. :)

Tonttikaupoista on kohta 3 kuukautta ja tontilla on nyt

sähköt, vesi ja suodatuskenttä sekä valut tehtynä.

Ei ollenkaan huono saavutus tässä ajassa.

Onni omistaa taitava ja aikaansaava mies. <3

Satakunnan Kansa uutisoi tämän kesän olleen Lounais-Suomessa keskimääräistä kuivempi. Meillehän se on ollut rakentamisen puolesta mitä parhain keli.

Mutta nyt kun on sadellut, metsä näyttäytyi ihan uudenlaisena.

Kanervat innostuivat kukkimaan ja koko metsä näyttää satumaiselta.

 Tämä kesä on ainakin Hilmankalliolla ollut aurinkoinen ja lämmin

ja odotan innolla, millaiseen asuun se pukeutuu syksyllä.

Antura- ja huussikatsaus

Kuukausi on taas pyörähtänyt edellisestä postauksesta.

Sinä aikana on juhlittu juhannus Keuruulla,

muutettu Porista Leväsjoelle ja

vietetty monia, monia tunteja tontilla.

Kaikki tähän mennessä rakennettu jää piiloon,

mutta on se tärkein osa taloa: perustus.

Sen rakentamiseen käytetty aika palkitsee

kyllä monin verroin myöhemmissä vaiheissa,

kun pohja on vakaa ja suorassa.

Vähän niinkuin elämässä muutenkin... :)

Tältä näytti vielä toukokuussa raivauksen jäljiltä.

Ja tältä näyttää nyt, kun anturamuotti alkaa olla jo voiton puolella.

Kalliopohja on sisältänyt monia vähemmän kivoja yllätyksiä, jotka ovat vaatineet tuntikausien lapioinnin. Kallio kun ei olekaan ihan sileän tasainen, vaan sieltä löytyy koloja ja kuoppia. Autotallin anturan teko tuleekin sitten tämän jälkeen olemaan lastenleikkiä. :)

Kun isäntä on hikoillut anturan kimpussa, emäntä on suunnitellut ja rakentanut ulkohuussin.

Ensimmäinen tekele, jonka olen itse rakentanut alusta loppuun

(ellei lukuun lasketa Pomarkun raksatyömaalle kyhäämääni ulkosuihkua).

Isäntä auttoi muutamassa tiukassa paikassa, mutta itselläni laajeni tämän projektin myötä raksatyökalujen käyttö myös naulapyssyyn.

Rakensin huussin - jonka työnimenä on ollut Kutakuinkin huussi - FIN-lavan päälle. Lava on mitoiltaan 1200x1000, joka riitti mainiosti huussin pohjaksi.

Osa rakenteista on kyllästettyä puuta, syystä, että meillä lojui läjä muutama vuosi sitten halvalla ostamaamme erää.

Siniseksi maalatut ovat raakalautaa. Kyllästetty saa odotella ensi kevääseen maalipintaa.

Kyseinen sininen sävy on maalikauppiaan mukaan juuri se oikea sävy kärpästen karkottamiseen. :)

Huussissa ei ole ikkunoita, vaan valokate antaa upean valon.

Niin ja tuo nimi, Kutakuinkin, johtuu siitä, että kun rakennusvalvoja kysyy esim., että onko huussi passissa (eli vaaka- ja pystysuorassa) tai vinotuettu kunnolla, niin huussin rakentajan vastaus yleensä kuuluu: "Kutakuinkin". :D 

Säät ovat suosineet heinäkuun rakentajaa, sateet on laskettavissa yhden käden sormilla.

Tosin kiusana ovat kaikkein lämpimimpinä päivinä olleet erittäin aggressiiviset ja ovelat paarmat.

Yhtenä päivänä rakentajien varustus oli melkoisen erilainen.

Kun isäntä huhki T-paidassa, emännällä oli kaksi puseroa, huppari, sadetakki ja pipo.

Isännän mielestä se johtui siitä, että emäntä ei tehnyt töitä tarpeeksi ja siksi paleli.

Emännän mielestä se johtui siitä, että mittari näytti noin 13 astetta kylmää.

Joskus matka työmaalle kestää kumman kauan, kun emäntä jää kuvaamaan luonnon ihmeellisyyksiä, eikä huomaa ajan kulua. Varsinkin sateen jälkeen luonto on jopa tavallista vastustamattomampi.

Vili-kissamme joutui evakkoon muuttaessamme Pomarkusta Poriin maaliskuussa ja asustelee nyt vanhempieni luona muutaman sadan metrin päässä rakennustyömaasta.

Katin saaminen takaisin kotiin toimii emännälle mainiona yllykkeenä painaa pitkää päivää työmaalla. :)

Heleää heinäkuuta, meillä se jatkuu edelleen työn merkeissä

- niin kuin muutama muukin tuleva kuukausi. :)

Työt etenee...

...sanoisiko, että hitaasti, mutta vakaan varmasti.

Isäntää vähän turhauttaa välillä nämä pohjatyöt,

kun sormet syyhyää jo runkoa pystyttämään.

Muutama työvaihe olisi vielä tehtävänä ennen

kuin sinne saakka päästään. :)

 

Tässä pieni kuvapläjäys parin viikon aikana tapahtuneesta.

Naapuri antoi ystävällisesti vetää sähköt peltonsa poikki. Talomme nousee kuvan keskellä näkyvän männyn taakse mäen huipulle.

Sähköjen vedon yhteydessä myllertyi vähän Nauriskoskentien reunakin. Kaivinkone on laite, joka saa lyhyessä ajassa paljon pahaa aikaan. :)

Jätekenttää on rakennettu hartaasti. Tällainen pömpeli siihen tulee.

Tämän kentän rakentamiselle ja sen kaikille teknisille yksityiskohdille omistetaan yksi postaus tulevaisuudessa.

Talon pohjaa puhallettiin puhtaaksi...

...kallion railoihin asennettiin radonputkea...

...ja ajettiin kapillaarisoraa.

Mutta tämän päivän kruunasi kaivon poraus.

Yli 120 metriä porausta, mutta tulihan se vesi sieltä.

Kun vesi, sähkö ja jätekenttä on hoidettu, onkin sitten sen kaikkein kivoimman rakennusvaiheen vuoro: itse rakennusten tekeminen.

Hiphei, sitä odotellessa,

nyt juhlitaan ensin juhannus alta pois.

Mukavaa keskikesän juhlaa!

"Tee tietäs laulellen, lalalallallallaa..."

Alkupätkä tiestä, jonka saimme itse nimetä Hilmantieksi,

oli valmista metsätiepohjaa,

mutta mäkiosuuden teko piti aloittaa alusta.

Koko tien osuus lähes 200 m.

Tiealue raivattiin puista ja pohja kaivettiin.

Alle levitettiin suodatinkangas, päälle 0-150 mm mursketta.

Tie päättyy autotallille. Tässä pohjan tekoa.

Alla 0-150 murske, päällä 0-40 murske.

 Urakoimassa maanrakennus Mikko Rajakangas. Ammattitaitoista, joustavaa ja nopeaa palvelua. Voimme suositella. :)

Vasemmalla näkyvä autotallialue toimii väliaikaisesti kiviaineksen varastointialueena.

Kuvassa oikealla häämöttää suodatinkenttä, siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Tästä se lähtee - taas...

Tervetuloa mukaan seuraamaan elämämme toisen talon rakentamista.

Uusi tie kohti uusia unelmia.

Tämä erämaamaisema kotikylässäni valloitti.

Tonttikaupat tehtiin 1.5 hehtaarin alueesta 10.5.2017 ja tien rakentamisen jälkeen on edetty suodatuskentän rakentamiseen. Siitä kuvia ja faktaa lisää myöhemmin.
Tonttimme on haastava kallioinen rinne, jossa monet asiat pitää miettiä maan ehdoilla.

Eilinen meni isännällä lapion varressa, nyt kävelee kuin ankka selkävaivojen takia ja pyöräkuormaajan vuokraus siintelee mielessä. :D

Tämä blogi toimii sähköisenä päiväkirjanamme rakennusajasta ja ehkä siitä on jollekin myös jotain hyötyä, kun jaamme kokemuksiamme ja ratkaisuja, joihin eri asioissa päädymme.