Hiljaiseloa

Säät ovat sanelleet etenemistä rakennuksella.

Samoin lisääntynyt pimeä aika

- sekä viivästynyt tarviketoimitus.

Isäntä on taiteillut katon teossa.

Tänään asennettiin ensimmäiset kattopellit.

Isännän heiluessa yläilmoissa

emännällä on ollut ihan toisenlaiset projektit.

Työpaikalla nimittäin näytti toimisto lokakuussa vielä tältä.

Mutta vähän maalia seiniin

(Jokeria, sävy Ajopuu)

ja Ikeasta kalusteet.

Ja nyt näyttää tältä:

Kaapit, työpöytä ja työpöydän valaisin uusittiin

sekä alimmassa kuvassa oikealla näkyvät roskikset,

muut olivat jo talossa.

Kattolamput vielä vaihdetaan ja

seinille pitäisi saada vielä jotain

akustoivia elementtejä.

Tykkään tällaisista kohtuullisen budjetin remonteista,

joissa säästetään tai tuunataan jo olemassa

olevaa materiaalia ja uusitaan vain osa.

Se tuo mukavasti haastetta ja myös

kerroksellisuutta sisustukseen.

Työn alla on myös keittiö,

mutta siitä lisää sitten, kun sähkömies

on käynyt. :)

Mukavaa joulukuuta,

ei stressailla turhista.

Matkan varrelta

Tänä aamuna satoi melkoisesti lunta,

joten eilen peiteltiin seiniä pressuilla.

Talossa on jo aluskate,

joten se suojaa myös.

Mutta muutamia kuvia eri työvaiheista

tähän väliin.

Toisilla on olohuoneessaan virtahepo, meillä siellä sijaitsi traktori yhden päivän. :)

Muutamia kiviä on räjäytelty etanadynamiitilla. Tämä kyseinen yksilö vaati hiukan vielä tulta alleen, että hajosi.

Puutavaraa on tontille tuotu jo useampi kuorma.

Rakennusteline haettiin eräänä sateisena iltana Tampereen Bauhausista, sieltä kun sellaisen sai edullisimmin.

...toisinaan työt ovat edenneet näinkin. :)

 

 

Muutama kuva kattoristikoiden nostosta.

Ikkunat ja ovetkin saapuivat ja voi sitä riemun päivää, kun näitä päästään asentamaan!

Tässä näkymä talon harjalta etelään päin.

Tietynlainen tilataideteos tämäkin.

Nyt jännitetään säätiloja,

lattiavalu olisi hyvä saada tehtyä

ennen kovempia pakkasia.

Ja odotellaan Virosta saapuvaa

tavarakuormaa. :)

Harjannostajaiset

Silloin, kun tontilla tarvitaan ulkopuolista työvoimaa

- yleensä siis järeitä koneita -

hommat tehdään sinä päivän,

kun on sovittu.

Satoi tai paistoi.

No, kyseisenä lauantaina satoi.

Aamusta lähes iltaan saakka.

Onneksi kattotuolien nostossa ei 

mennyt kuin reilu 3 tuntia.

Mutta kyllä siinäkin ajassa ehti jonkin

verran kastua. :)

Tältä näytti vielä muutama päivä sitten.

Ja tältä sateisen lauantain iltapäivänä.

Taustalla vesikatossa oleva autotalli/varastorakennus.

Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että emäntäkin on päässyt

mielipuuhaansa, nimittäin

pintamateriaaleja on pitänyt alkaa tosissaan miettimään.

Ja joitakin on jo hankittukin.

Yllättävää on ollut se, että näinkin pienen

talon suunnitteluun menee yllättävän paljon aikaa.

Mutta onhan se hieno tunne,

kun talosta ollaan itse suunniteltu joka milli.

Ei voi kuin syyttää itseään,

jos jokin kohta tai toiminto ei sitten

natsaakaan. :)

Mutta tähän asti kaikki on sujunut

mielettömän hienosti.

Materiaalit on tullut hankittua ajallaan,

kaikki urakoitsijat ovat hoitaneet

työnsä ammattitaidolla,

tarkasti ja nopeasti.

Ja varjelus on ollut suuri,

mitään haavereita ei ole sattunut,

vaikka isäntäkin on kiipeillyt kuudessa metrissä.

Stressikään ei ole päässyt yllättämään

kuin sysäyksinä.

Tästä on hyvä jatkaa.

Seuraava jännempi hetki on,

kun taloon valetaan lattia.

Sen jälkeen saadaankin ruveta lyömään

erilaista pintaa ja eristeitä.

 

Leppoisaa lokakuuta.

Yksi kuva...

...kertoo kaiken sen,

mitä kulunut kuukausi on puuhailtu.

Ehkä jossain vaiheessa on aikaa ja intoa

päivittää tilannetta tarkemminkin. :)

Taustalla siis häämöttää autotalli/varastorakennus,

joka on nyt vesikatossa.

Etualalla asuinrakennus, jonka terasseja

isäntä tänään naputteli.

Ne tulevat helpottamaan melkoisesti

rungon tekoa epätasaisessa ja kallioisessa

maastossa.

Me jatkamme innolla harjoituksia.

Palaillaan. :)

Työtä, työtä ja vielä kerran työtä

Sitä on tehty aamusta iltaan. :)

Ja kumma kyllä, se tuntuu erittäin hyvältä.

Vilkaisu siihen,

mitä on saatu aikaan elokuun aikana.

Autotalli näytti eilen illalla tältä. Etualalla varasto - tai itseasiassa emännän puuhapaja. :D

Talon peruskiven muuraus 19.8.2017.

Ja muurit nousivat muutaman illan puhteena. Täytöille piti vielä jättää traktorin mentävä aukko.

Kolmaskin projekti polkaistiin käyntiin, mutta siitä lisää tuonnempana. :)

Bubu matkusti pyöränkorissa...

...uudelle kotimäelleen.

Lempivuodenaikani syksy on täällä. <3

Ja säät näyttävät suosivan edelleen.

Rakentaja tosin huokaisee helpotuksesta vasta siinä vaiheessa,

kun rakennukset ovat vesikatossa.

Siitä postausta ensi kerralla.

 

Tavotteiden täyttymistä ja termarikaffeita

Isäntä ei tykkää tavotteiden asettamisesta,

ettei tule liikaa stressiä,

mutta niin vain ajateltiin, että elokuun alkuun

mennessä olisi valut saatava tehtyä.

Ja tehtiinhän ne.

Autotallin muotit oli suhteellisen helppo tehdä selkeän muodon ja tasaisen alustan takia.

Kun taas asuintalon muotti oli sitten melkoista käsityötä epätasaisen pohjan takia.

Muotin tielle osui myös ankkaa muistuttava joitakin satoja kiloja painava kivi, joka oli saatava pois tieltä. Saatiinhan se sitten kammettua kahdella rautakangella, mies- ja naisvoimalla ja usealla pienemmällä kivellä sivuun.

Tarkan euron miehenä isäntä päätti tehdä anturan kallion muotoja myötäillen ja tasottaa erot paljon edullisemmaksi tulevilla harkoilla.

Kauniina, pilvipoutaisena keskiviikkoaamuna saapui kaksi Karvian Betonin autoa.

Talon pohjan laskelmia jännitettiin, sen verran vaikeaa oli arvioida betonin määrä. Mutta hyvin oli isäntä siskon miehen kanssa sen arvioineet, betonia riitti vielä kuistin pilareidenkin pohjiin.

Tässä kuvassa näkyy hiukan paikoin käytössä olleet vanhanajan valulukot. Harmi vain, että tarkempi kuva jäi ottamatta.

Ennen elokuun ensimmäistä päivää saatiin siis pilareitakin muurattua.

Jonakin päivänä tässä on etuovi, kuisti ja terassi. :)

Yhdet kahvitkin on juotu tulevan ruokapöydän pakeilla. :)

Tonttikaupoista on kohta 3 kuukautta ja tontilla on nyt

sähköt, vesi ja suodatuskenttä sekä valut tehtynä.

Ei ollenkaan huono saavutus tässä ajassa.

Onni omistaa taitava ja aikaansaava mies. <3

Satakunnan Kansa uutisoi tämän kesän olleen Lounais-Suomessa keskimääräistä kuivempi. Meillehän se on ollut rakentamisen puolesta mitä parhain keli.

Mutta nyt kun on sadellut, metsä näyttäytyi ihan uudenlaisena.

Kanervat innostuivat kukkimaan ja koko metsä näyttää satumaiselta.

 Tämä kesä on ainakin Hilmankalliolla ollut aurinkoinen ja lämmin

ja odotan innolla, millaiseen asuun se pukeutuu syksyllä.

Antura- ja huussikatsaus

Kuukausi on taas pyörähtänyt edellisestä postauksesta.

Sinä aikana on juhlittu juhannus Keuruulla,

muutettu Porista Leväsjoelle ja

vietetty monia, monia tunteja tontilla.

Kaikki tähän mennessä rakennettu jää piiloon,

mutta on se tärkein osa taloa: perustus.

Sen rakentamiseen käytetty aika palkitsee

kyllä monin verroin myöhemmissä vaiheissa,

kun pohja on vakaa ja suorassa.

Vähän niinkuin elämässä muutenkin... :)

Tältä näytti vielä toukokuussa raivauksen jäljiltä.

Ja tältä näyttää nyt, kun anturamuotti alkaa olla jo voiton puolella.

Kalliopohja on sisältänyt monia vähemmän kivoja yllätyksiä, jotka ovat vaatineet tuntikausien lapioinnin. Kallio kun ei olekaan ihan sileän tasainen, vaan sieltä löytyy koloja ja kuoppia. Autotallin anturan teko tuleekin sitten tämän jälkeen olemaan lastenleikkiä. :)

Kun isäntä on hikoillut anturan kimpussa, emäntä on suunnitellut ja rakentanut ulkohuussin.

Ensimmäinen tekele, jonka olen itse rakentanut alusta loppuun

(ellei lukuun lasketa Pomarkun raksatyömaalle kyhäämääni ulkosuihkua).

Isäntä auttoi muutamassa tiukassa paikassa, mutta itselläni laajeni tämän projektin myötä raksatyökalujen käyttö myös naulapyssyyn.

Rakensin huussin - jonka työnimenä on ollut Kutakuinkin huussi - FIN-lavan päälle. Lava on mitoiltaan 1200x1000, joka riitti mainiosti huussin pohjaksi.

Osa rakenteista on kyllästettyä puuta, syystä, että meillä lojui läjä muutama vuosi sitten halvalla ostamaamme erää.

Siniseksi maalatut ovat raakalautaa. Kyllästetty saa odotella ensi kevääseen maalipintaa.

Kyseinen sininen sävy on maalikauppiaan mukaan juuri se oikea sävy kärpästen karkottamiseen. :)

Huussissa ei ole ikkunoita, vaan valokate antaa upean valon.

Niin ja tuo nimi, Kutakuinkin, johtuu siitä, että kun rakennusvalvoja kysyy esim., että onko huussi passissa (eli vaaka- ja pystysuorassa) tai vinotuettu kunnolla, niin huussin rakentajan vastaus yleensä kuuluu: "Kutakuinkin". :D 

Säät ovat suosineet heinäkuun rakentajaa, sateet on laskettavissa yhden käden sormilla.

Tosin kiusana ovat kaikkein lämpimimpinä päivinä olleet erittäin aggressiiviset ja ovelat paarmat.

Yhtenä päivänä rakentajien varustus oli melkoisen erilainen.

Kun isäntä huhki T-paidassa, emännällä oli kaksi puseroa, huppari, sadetakki ja pipo.

Isännän mielestä se johtui siitä, että emäntä ei tehnyt töitä tarpeeksi ja siksi paleli.

Emännän mielestä se johtui siitä, että mittari näytti noin 13 astetta kylmää.

Joskus matka työmaalle kestää kumman kauan, kun emäntä jää kuvaamaan luonnon ihmeellisyyksiä, eikä huomaa ajan kulua. Varsinkin sateen jälkeen luonto on jopa tavallista vastustamattomampi.

Vili-kissamme joutui evakkoon muuttaessamme Pomarkusta Poriin maaliskuussa ja asustelee nyt vanhempieni luona muutaman sadan metrin päässä rakennustyömaasta.

Katin saaminen takaisin kotiin toimii emännälle mainiona yllykkeenä painaa pitkää päivää työmaalla. :)

Heleää heinäkuuta, meillä se jatkuu edelleen työn merkeissä

- niin kuin muutama muukin tuleva kuukausi. :)